Ajattelemisen sietämätön vaikeus
Pohdin kuulemma liikaa. Olen ihminen, joka tahtoo ajatella asiat perusteellisesti läpi. En myöskään tahdo tehdä harkitsemattomia päätöksiä. Siinähän voisi vaikka menettää kasvonsa.
Ehkä elämäni olisi helpompaa, jos ajattelisin vähemmän, mutta omapa on päänvaivani. Kesti kauan oppia sanomaan ei, enkä vieläkään kykene kylmiltäni vastaamaan kinkkisiin joko tai kysymyksiin. Välillä on pakko hengähtää, kun jossittelee päässään kaikki mahdolliset syyt ja seuraukset.
Toisaalta kadehdin niitä, joiden vastaukset sinkoavat suoraan selkäytimestä. Nämä päämäärätietoiset ihmiset porskuttavat elämässään eteenpäin ihailun ympäröimänä, sillä he ainakin näyttävät tietävän aina, mitä haluavat.
Viime aikoina olen tehnyt näennäisen isoja päätöksiä. Päätin leikkauttaa tukkani lyhyemmäksi ja jättää ylihinnoitellut farkut kauppaan. Nämä päätökset eivät kuitenkaan vaikuta muiden kuin minun elämääni. Hiukset kasvavat takaisin ja raha on vain rahaa.
Viimeksi kun heittäydyin villiksi, päätin yhdeltä istumalta lähteä ystäväni kanssa Ruotsiin.
Pitkällistä pohdintaa olen puolustellut sillä, etten ainakaan myöhemmin kadu päätöksiäni. Tosin Elämän Suuriin Kysymyksiin vastatessani olen huomannut, että epämääräinen mutinani tarkoittaa usein ”ei”. Sitä on vain vaikea tunnustaa itselleen, koska haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna.
Ensimmäisen fiiliksen varassa ei myöskään aina kannata tehdä päätöksiä. Olen meinannut poistaa elämästäni asioita ja henkilöitä, joista myöhemmin olen ollut ikionnellinen. Samoin olen katunut asioita, joita olen hinkunut hirveästi.
Tässä pikaisten päätösten ja oikeiden ratkaisujen viidakossa olen oppinut ystävältäni yhden tuiki tärkeän asian. ”Jos et tiedä, mitä tekisit, älä tee mitään.” Sekin on tekemistä. Kun istuu sohvannurkkaan käpertyneenä, maailma ympärillä jatkaa pyörimistään. Jonain päivänä se on pyörinyt siihen pisteeseen, että päätös tulee ihan itsestään.
Räisky:
- hyvä otsikko; toimii tällaisessa juttutyypissä; lopetus toimii
- tähän sopisi itseironinentyyli --> mutta ehkä se ei olisi tyyliäsi; silti jokin kärjistys tekisi terää
- ehjä kokonaisuus; sujuva
5 kommenttia:
No vähänkö hyvä otsikko!
räisky tuo sun tyylin ilmi kuin se olisi joku rajoittava tekijä :<, kaikkea saa ja kannattaa kokeilla
"Nämä päämäärätietoiset ihmiset porskuttavat elämässään eteenpäin ihailun ympäröimänä, sillä he ainakin näyttävät tietävän aina, mitä haluavat." Ne eivät koskaan tuo ilmi sitä, jos jokin menee pieleen. Ne vaan tuovat suuresti ilmi sen, jos jokin onnistuu. Ne bluffaavat :)
vähän ihana teksti :> filosofiaa. ketut tähän mitään itseironiaa kaivata.. tää on jotenkin tosi söpö.
no, en kyl tajuu, et miten otsikko avaa tekstiä. tai no kyl mä silleen tajuun. siis jos sä pohdit liikaa, niin se sotii tavallaan otsikkoa vastaan, mut jos sä et pääse mihinkään johtopäätökseen, niin sit se otsikko tavallaan sopii kyl. tai jos se ajatteleminen on vaikea asia, niin kyllähän se sitten sopii. musta se on ok, ainakin tässä tapauksessa, että otsikon avautumista saa vähän hakea. koska se kuitenkin on siellä
ehkä jotku konkretisoinnit ois voinu olla paikallaan. ehkä ei, on tää kuitenkin sen verran selkeä
"Nämä päätökset eivät kuitenkaan vaikuta muiden kuin minun elämääni." Toisaalta.. Vaikuttaako mikään muukaan paitsi joku överi turkistarhausaktivismi.
Ja riistofarkkujen kauppaan jättö on ihan selkeä teko muillekin kuin itselle.
"Elämän Suuriin Kysymyksiin" no itse oisin laittanu pienellä
"Tosin Elämän Suuriin Kysymyksiin vastatessani olen huomannut, että epämääräinen mutinani tarkoittaa usein ”ei”. Sitä on vain vaikea tunnustaa itselleen, koska haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna." tää ei muutenkaan ihan aukea. Mitä ne suuret kyssät on ja miten ne liittyy kieltäytymiseen?
Nuoren journalistin eloonjäämisoppaassa kehotetaan tekemään jotain uutta joka päivä.. Journalistisen hyödyn lisäksi kasvattaa ihmisenä, kun ei totu siihen pisteestä a -> pisteeseen b -zombiuteen.
Samaistun :)
Heidi, turkistarhausaktivismin seuraukset? Ei kovinkaan suuria, maailmaa muuttavia?
Iida, päästät sohvaperunat pahasta! Teksti jättää silti fiiliksen, että ajatelu kannattaa. Ainakin itse luen sellaista alatekstiä.
Ainoastaan Suuret kysymykset kappale ei oikein aukea.
Ja selkäydinihmisetkin ovat usein valmiita keskustelemaan näkemyksistään. Toisaalta on näitä kyllä tai ei-tyyppejä, jotka eivät siedä asioiden pohtimista - aina pitää olla jokin mielipide valmiina.
Otsikko toimii, teksti toimii, loppulause, se vasta toimiikin.
ainoa miinus on oikeastaan tekstin luoma kuva kulutusyhteiskunnan ihmisestä, joka vatvoo oikeiden ongelmien sijasta jotain perkeleen merkkifarkkujen ostoa - mutta kuten itsekin kappaletta höystit: näennäisen isoja päätöksiä.
Pienellä pippurilla teksti kyseenalaistaisi vielä paremmin: me teemme turhuuksia ja vielä kaupan päälle pohdimme niitä liikaa.
hyvä hyvä.
"Heidi, turkistarhausaktivismin seuraukset? Ei kovinkaan suuria, maailmaa muuttavia?"
No se oli vaan huono kärjistys, jolla yritin sanoa, että mun mielestä ei kannata vähätellä tekoja, jotka vaikuttaa vain omaan elämään. Tai siis olen ehkä vähän naiivi ja itsekäs, mutta sehän se tärkein kuitenkin on..
"Nämä päätökset eivät kuitenkaan vaikuta muiden kuin minun elämääni."
Mulle aukes kyllä myös Suuret Kysymykset kappale. Merkkifarkut ja tukka on aika pieniä arkipäiväisiä asioita,mutta ne Suuret liittyy johonkin isompaan, kuten televaisuuteen: koulutukseen, työhön, parisuhteeseen, jotka vaikuttaa myös muiden elämään.
Kyllähän hiusten leikkuu vaikuttaa myös leikkaajan elämään, joka saa siitä rahaa, mut aika pienessä mittakaavassa.
On eri asia päättää muuttaa Amerikkaan kuin päättää leikata hiukset.
Hyvää tekstiä ja varmasti kolahtaa jokaiseen jollain tavalla. Ite ainakin yritän päästä irti liiasta pohtimisesta, koska lopputulosta ei vaan tiedä vaikka kuinka pohtisi. Perhosvaikutus! Ja usein se eka mutufiilis on myös se, johon järki päätyy myöhemmin.
kello on liikaa tähän, mutta.. toi ruotsi-kappale on irrallinen kaikesta.
Lähetä kommentti