Vuoden ympäri muovipussissa
Niin moni asia on tehty helpottamaan nykyihmisen elämää. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii tee-se-itse-autotalli, autoteltta, pressukatos, you name it. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Meidän perhe on kodinmuotitietoinen. Teeveen evoluutio kulki tavallisista töllöttimistä laajakulmaisiin nurkkajumaliin ja lopulta taulutelevisioihin, me kuljimme perässä. Tallentava digiboksi hankittiin jo analogisten lähetysten aikana – eli aikaansa edellä. Sitten tuli lämpöpumppu ja ajamista helpottava navigaattori. Kaminakin vaihdettiin isompaan. Lopulta, kun talon sisältä ei löytynyt enää moitittavaa, mentiin ulos.
Kuten monessa muussakaan taloudessa, autotalliimme ei mahdu autoa. Päätimme rakentaa vanhoille saabeille pressukatoksen, jossa autoa voi ranklata sateellakin. Ja onhan se kätevää kun talvella ei tarvitse kaivaa autoa lumesta joka aamu.
Katoksen kokoamiseen tarvittiin koko perheen voimat, asennettiinhan pihalle jättikokoista leijaa. Onneksi isä on varustettu insinöörikoulutuksella ja jonkinlaisilla organisointitaidoilla. Seinäpressua yritettiin katoksi ja toisinpäin. Ruuvit olivat vähän hukassa eikä oikea reikä koskaan ollut oikean tarranauhan kohdalla. Pienistä vastoinkäymisistä ja ”valmistusvirheistä” huolimatta ponnistelua seuraisi kuitenkin arkena helpotusnirvana.
Lopulta katos nousi. Sen viereen nousi myös toinen. Oikeasta se toinen nousi ensimmäisen taakse, eikä siihen ajettu autoa kertaakaan. Siitä tuli autotallin jatke, pihaverstas.
Katos on ihan kätsy. Tosin autosta pitää usein jäädä pois juuri ennen sitä – kuskin kohteliaisuutta varmaan. Ajokista poistuminen teltan sisällä tuntuu kuitenkin minusta joskus hieman ahtaalta.
Pressu rapistui vuodessa. Sama mikä kasvihuoneelle kävi kymmenessä vuodessa. Tuuli repi kiinnikkeet irti ja tallia vahvistettiin naruin. Mutta ihan hyvä se sitten taas oli.
Tänään talli vahvistettiin metallitangoilla ja entisiä vähän hitsailtiin, kun lumi oli taivuttanut ne ruville. Nuori kuski saa jatkossa vähän varoa, ettei täräytä auton nokkaa vahvistusrakenteisiin – ihan hyvä siitä kuitenkin tuli.
Katoksen vierellä on metrin korkuinen kasa lunta, joka lienee huidottu vähitellen tallin katolta alas. Hyötyliikunnastahan se käy – eipähän ainakaan tarvitse tehdä samaa* autolle.
Räiskyn kommentit: kodinmuotitietoinen - mikä mainio sana
*tässä kohtaa oli kysymysmerkki
noin puoleen väliin juttua tekstissä on vahva imu, tarinaa ahmii -> sitten kaipaisi jotain kliimaksia, nyt loppupuoli jää jotenkin kiltiksi
erittäin sujuvaa ja helppolukuista tekstiä
Tuomo tais yhtyä tuohon lössähtäneeseen lopetukseen.
Todellisen antimaterialistin tarina.
Häiritseekö ketään muuta, että navigaattori on laskettu talon sisäisiin puutteisiin?
Ideoita ajatuksen kirkastamiseen otetaan vastaan..
7 kommenttia:
Otsikko on loistava, alku myös. Mutta se, mistä kirjoitat jää hieman arvoitukseksi. Kodin ja pihapiirin kilpavarustelu? Teltan tekemiseen meni yhtä paljon vaivaa kuin oikean tallin rakentamiseen? Insinööri-isä sählää ruuveilla?
Ainesta tässä on kyllä moneenkiin eri aiheeseen. En vaan nyt saa selkeätä kuvaa muovipussista, pressukatoksesta ja sen merkityksistä.
Mahdollisuus, että en vain ymmärrä, on suuri. Harmittaa.
Musta se on ironista, miten tyypit fiksaa sitä katosta vuodenajasta toiseen. Että arki helpottuisi. Lappaa lunta katoksen päältä järjettömiä määriä, ettei se romahtaisi. Jotta arki helpottuisi.
Heivaisivat sen "arkea helpottavan" katoksen, niin arki helpottuisi?
Siinä se pointti on.. Olisi kai pitänyt sanoa se suoraan.
Teksti soljuu mukavasti eteenpäin, mut jäin kans miettimään pointtia, mutta tästä sun jälkikommentista se selvisi. Tää kommentti olis kannattanut laittaa lopetukseksi!
Tykkään sun tyylistä kirjottaa! Sulla on hauska tapa kirjoittaa jonka oon huomannut aikaisemminkin. Ja tää teksti soljuu mukavasti eteenpäin, samaa mieltä Johannan kanssa!
"isä on varustettu insinöörikoulutuksella" <- haha,hyvin ilmaistu!meidänkin iskän mukana tuli sama varustus, missä mun matikkapää, Vaadin rahani takaisin 8-)
"Katos on ihan kätsy.." <- koko kappale + i like!
Toi aloitus on aivan loistava ja aihe mitä mainioin! Tässä on malliesimerkki siitä, miten arjen havainnoista saa loistavaa kirjoitusmatskua.
Loppua leimaa, kuten jo esille tulikin, liika kiltteys. Jäin odottamaan kärkästä tiivistystä/ jonkinlaista loppukaneettia.
Sujuva ja hymyn suupielille nostattava teksti joka tapauksessa :)
Alku ja loppu on jotenkin kokonaan eri juttuja. Toinen kertoo kodinkoneiden kilpavarustelusta ja toinen arjen hlpottamisesta.
Hauskoja huomioita, kuten se että autotalliin ei mahdu autoa. :D
Otsikko ei aivan auennut. vika varmaan minussa, pää jäässä.
Ei oo lukijan vika, jos otsikko ei aukea.
Luulen, että se otsikko pitäisi aina avata jossain kohtaa tekstiä, vaikka se olisi omasta mielestä kuinka ilmeinen.
Lähetä kommentti